Anatta-lakkhana sutta

Näin olen kuullut.

Kerran Kunnioitettu oleili Varanasin Metsäkaurispuistossa lsipatanalla. Tuolloin hän lausui viidelle munkille:

”Munkit, hahmo ei ole itseys. Jos hahmo olisi itseys, tämä hahmo ei alentuisi sairaudelle. Olisi mahdollista sanoa hahmosta: ’Olkoon tämä hahmo tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska hahmo ei ole itseys, hahmo alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa hahmolle: ’Olkoon tämä hahmo tuollainen. Älköön se olko tällainen.’”

”Munkit, tuntemus ei ole itseys. Jos tuntemus olisi itseys, tämä tuntemus ei alentuisi sairaudelle. Olisi mahdollista sanoa tuntemuksesta: ’Olkoon tämä tuntemus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska tuntemus ei ole itseys, tuntemus alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa tuntemukselle: ’Olkoon tämän tuntemus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’”

”Munkit, mielle ei ole itseys. Jos mielle olisi itseys, tämä mielle ei alentuisi sairaudelle, olisi mahdollista sanoa mielteestä: ’Olkoon tämä mielle tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska mielle ei ole itseys, mielle alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa mielteelle: ’Olkoon tämän mielle tuollainen. Älköön se olko tällainen.’”

”Munkit, tahtomus ei ole itseys. Jos tahtomus olisi itseys, tämä tahtomus ei alentuisi sairaudelle, olisi mahdollista sanoa tahtomuksesta: ’Olkoon tämä tahtomus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska tahtomus ei ole itseys, tahtomus alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa tahtomukselle: ’Olkoon tämän tahtomus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’”

”Munkit, tajunnantilat eivät ole itseys. Jos tajunnantilat olisivat itseys, nämä tajunnantilat eivät alentuisi sairaudelle, olisi mahdollista sanoa tajunnantiloista: ’Olkoon nämä tajunnantilat tuollaisia. Älköön ne olko tällaisia.’ Koska tajunnantilat eivät ole itseys, tajunnantilat alistuvat sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa tajunnantiloille: ’Olkoon nämä tajunnantilat tuollaisia. Älköön ne olko tällaisia.’”

Munkit, mitä arvelette: ”Onko hahmo pysyvä vai pysymätön?” ”Pysymätön, Kunnioitettu.” ”Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” ”Levoton, Kunnioitettu.” ”Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ”Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä?” ”Ei, Kunnioitettu.”

Munkit, mitä arvelette: ”Onko tuntemus pysyvä vai pysymätön?” ”Pysymätön, Kunnioitettu.” ”Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” ”Levoton, Kunnioitettu.” ”Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ”Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä?” ”Ei, Kunnioitettu.”

Munkit, mitä arvelette: ”Onko mielle pysyvä vai pysymätön?” ”Pysymätön, Kunnioitettu.” ”Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” ”Levoton, Kunnioitettu.” ”Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ”Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä?” ”Ei, Kunnioitettu.”

Munkit, mitä arvelette: ”Onko tahtomus pysyvä vai pysymätön?” ”Pysymätön, Kunnioitettu.” ”Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” ”Levoton, Kunnioitettu.” ”Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ”Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä?” ”Ei, Kunnioitettu.”

Munkit, mitä arvelette: ”Ovatko tajunnantilat pysyviä vai pysymättömiä?” ”Pysymättömiä, Kunnioitettu.” ”Entä ovatko pysymättömät levollisia vai levottomia?” ”Levottomia, Kunnioitettu.” ”Entä onko paikallaan sanoa pysymättömistä, levottomista ja muutoksenalaisista: ”Nämä ovat minun. Nämä ovat itseyteni. Nämä olen minä?” ”Ei, Kunnioitettu.”

”Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen hahmo on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ’Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’ Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen tuntemus on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ’Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’”

”Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen mielle on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ’Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’ Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen tahtomus on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ’Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’”

”Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen tajunnantila on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ’Nämä eivät ole minun. Nämä eivät ole itseyteni. Nämä eivät ole minä.’”

”Munkit, näin havaiten jalojen hyvin opetettu oppilas varttuu tarrautumatta hahmoon, varttuu tarrautumatta tuntemukseen, varttuu tarrautumatta mielteeseen, varttuu tarrautumatta tahtomukseen, varttuu tarrautumatta tajunnantiloihin. Tarrautumattomana hänestä tulee haluja omaamaton. Haluja omaamattomana hän on kokonaan vapautunut, kokonaan vapautuneena omataan tieto täydellisestä vapautumisesta. Hän tietää: ’Syntymä on lakannut. Pyhä elämä on viety päätökseen. Velvollisuus on täytetty. Ei ole enää joksikin tulemista.’”

Noin Kunnioitettu opetti. Kiitollisina munkkiviisikko riemuitsi hänen sanoistaan. Tämän opetuksen aikana munkkiviisikon tarrautumaton mieli vapautui täysin epäpuhtauksista.