Bodhidharma: Mahayanan tielle astumisen kaksi polkua

On monia tapoja astua Tielle, mutta pohjimmiltaan polkuja on vain kaksi. Toinen on ydinopetuksen polku ja toinen harjoituksen polku. Tielle astuminen ydinopetuksen polkua pitkin tarkoittaa Tien ymmärtämistä opetusten avulla ja syvää luottamusta siihen, että kaikilla olennoilla on sama todellinen luonto, vaikkakaan se ei ilmene, koska se on harhojen pölyn peittämä. Jos hylkää harhat ja palaa todelliseen, syventyy seinämietiskelyyn[1] erottelematta itseä ja toisia tai pyhää ja maallista, järkkymättä ja horjumatta, eikä seuraa sokeasti kirjoitettuja opetuksia, silloin on välittömästi hiljaisessa sopusoinnussa ydinopetuksen kanssa. Ei-toiminta vailla erottelua on astumista Tielle ydinopetuksen polkua pitkin.

Tielle astuminen harjoituksen polkua pitkin käsittää neljä olennaista harjoitusta, joiden piiriin kaikki muut harjoitukset kuuluvat. Mitä nämä neljä ovat? Ensimmäinen on vastoinkäymisten kestäminen. Toinen on ehdollisuuteen sopeutuminen. Kolmas on ei minkään tavoitteleminen ja neljäs Dharman mukaisesti eläminen.

Ensimmäinen harjoitus on vastoinkäymisten kestäminen. Kärsimystä kohdatessaan Tien kulkijan tulisi ajatella: ”Lukemattomien kalpojen ajan olen etääntynyt olennaisesta, keskittynyt pinnalliseen, ajelehtinut olemassaolon virroissa ja toiminut vihan vallassa. Ääretön on aiheuttamani kärsimyksen määrä. Vaikken enää toimi taitamattomasti, aiempien tekojeni karmallinen kasauma kantaa hedelmää. Ei kukaan deeva eikä ihminen voi nähdä, milloin seuraukset ilmaantuvat. Hyväksyn tämän tyynesti ja valittamatta.” Suutrassa sanotaan: ”Älä masennu kärsimyksestä, koska sille on syynsä.” Tämän oivaltava mieli on sopusoinnussa ydinopetuksen kanssa, ja silloin vastoinkäymisten mietiskely on keino astua Tielle. Siksi tätä harjoitusta sanotaan vastoinkäymisten kestämiseksi.

Toinen harjoitus on ehdollisuuteen sopeutuminen. Kaikki olennot ovat riippuvaisia ehdollisista olosuhteista ja vailla omaa, erillistä olemusta. Niin kärsimys kuin onnikin kumpuavat olosuhteista. Suuret saavutukset ja kunnia ovat aiemman karmamme tulosta, mutta olosuhteiden muuttuessa nekin katoavat. Miksi siis iloita niistä? Vaikka menestys ja häviö vaihtelevat olosuhteiden mukaan, mieli ei kasva eikä vähene. Ne joita nautinnon tuulet eivät liikuta, ovat Tien hiljaisia kulkijoita. Siksi tätä harjoitusta sanotaan ehdollisuuteen sopeutumiseksi.

Kolmas harjoitus on ei minkään tavoitteleminen. Maailman ihmiset ovat eksyksissä ja kaipaavat kaiken aikaa jotakin. Tätä kutsutaan tavoitteluksi. Viisas herää totuuteen ja kääntyy pois maallisesta. Mieli tyynenä hän ei pyri mihinkään. Muodot muuttuvat ajan myötä ja kaikki maailman lukuisat asiat ovat tyhjiä: mikään ei ole haluamisen arvoista. Hyveellisyys ja mielenpimeys seuraavat jatkuvasti toinen toisiaan. Eläminen kolmimaailmassa[2] on kuin asuisi palavassa talossa, ja kehossa oleminen on kärsimystä. Kuinka kehollinen olento voisikaan saavuttaa rauhan? Tämän oivaltava luopuu kaikista olemismuodoista, lopettaa kuvittelun ja tavoittelun. Suutrassa sanotaan: ”Tavoitteleminen on kärsimystä, tavoittelemattomuus on autuutta.” Tavoittelun lopettaminen on todellista Tien harjoittamista. Siksi tätä harjoitusta sanotaan ei minkään tavoittelemiseksi.

Neljäs harjoitus on Dharman mukaisesti eläminen. Dharma on alkuperäisen luonnon puhtauden näkemistä, sen oivaltamista, että kaikki lukuisat ilmiöt ovat tyhjiä. Ei ole epäpuhtauksia, ei takertumista, ei tätä eikä tuota. Suutrassa sanotaan: ”Dharmassa ei ole olentojen paljoutta, koska se ei ole olentojen paljouden tahraama. Dharmassa ei ole itseyttä, koska se ei ole itseyden tahraama.” Viisas, joka ymmärtää tämän totuuden, elää Dharman mukaisesti. Dharman ydin on omistamattomuus, ja siksi viisas on valmis antamaan pois kehonsa, elämänsä ja omaisuutensa katumusta tuntematta. Tukeutumatta ja takertumatta mihinkään hän oivaltaa, että niin lahja, lahjoittaja kuin vastaanottajakin ovat tyhjiä. Poistaakseen mielen epäpuhtaudet hän opettaa muita olentoja tarrautumatta kuitenkaan muotoon. Näin harjoittamalla hän sekä auttaa toisia että kunnioittaa syvästi valaistumisen Tietä. Anteliaisuuden ohella hän harjoittaa myös viittä muuta täydellisyyttä[3]. Vapautuakseen harhoista hän harjoittaa kuutta täydellisyyttä harjoittamatta itse asiassa mitään. Juuri tätä tarkoittaa Dharman mukaisesti eläminen.

[1] Seinämietiskely: sananmukaisesti puhutaan ”seinäkontemplaatiosta” (壁观 bìguān).  Sanalla ”seinäkontemplaatio” on useita merkityksiä: 1) mietiskely istuen seinään päin; 2) kontemplaatio/meditaatio liikkumattomana ja sisäisesti lujana kuin seinä; 3) kontemplaatio/meditaatio, jonka voima poistaa kaikki seinät (sisäiset esteet ja erottelevat käsitteet).

[2] Halujen, puhtaiden muotojen ja ei-muodon maailmat.

[3] Eettisyys, tarmo, kärsivällisyys, mietiskely ja viisaus.

(suomennos:  munkki Taehye ja Antti Saarilahti)